DE PROFUNDIS
Reading edition
Viel' äsken uskoin: nyt on tieni avoin, ja vuoret odottavat huipuin sinisin — Sisyphos, veljeni, sun varjos tavoin taas suistuin rotkoihin.
Siis vietän elävältä peijaiseni, ja, madot, atrialle olkaa kutsutut! Te syökää, syökää, kunnes ydinteni on mehu kuivunut!
— Mut sitten, aurinko, kun ylle pääni, tään rotkon ylle sytyt, silmäs näkee mun, niin huutaa lahonneiden luiden ääni: Täss' olen — poikas sun!