HÄMÄHÄKKI
Reading edition
On taloss' elämäni synkkä takapiha. Siell' asustavat yököt himojen ja mato epäilyn ja rupikonna, viha. Ja öin ne piirittävät sydämen.
Tän' iltanakin ilon mettä juodaksensa on mielen nurmelle se, perho, lentänyt. Ja muistain ihanuutta maan ja sisartensa se silmät ummisti ja — kuinkas kävi nyt:
kas paha ajatus jo hiipi kätköstänsä — tuo musta hämähäkki ristiselkäinen — ja tahmeaa ja lujaa surmanseittiänsä se kutoi, kutoi yli sydämen.
Sen kietoi väistämätön tuhon piiri, jost' ihme ainoastaan voisi pelastaa. Tää pimeys on kissa, sydän hiiri. On lohduttavaa ajatella kuolemaa —