ONNELLINEN
Reading edition
Oli kadulla ajettu lapsen yli. Hänen ruumiinsa virui vielä maassa avosilmin kuollein ja huulilla verta — soma poikanen mekossa ruudukkaassa.
Oli kuin olis hiljaa värähdellyt tuo hento nilkka ja kalvas ranne. Katukivillä, vieressä ruhjotun rinnan oli pieni sauva ja leikkivanne.
Tuli eräs nainen ja pyörtyi — äiti. Me kaikki katsoimme hiljaisina. Joku kyynel vierähti katukiviin — ne kiilsivät sateesta niljaisina.
Menin pois ja nyyhkytin: "Onnellinen! Hän on lähtenyt puhtaalla lapsenmiellä sukupolvien Via Appialta." — Oman mustan varjoni näin mä tiellä.