SISAR-VERI.
Reading edition
Minä aamupuolella yötä näin unta niin tuskaisaa, en rukoillut, tehnyt työtä, vaan nautin hekkumaa.
Kun lintu kastanjassa ei vielä viserrä, on kasvot ikkunassa niin kalvaat äkkiä.
Mua sairas rakas veli on tullut katsomaan. Kovin kärsien kotona eli, enin rakasti siskoaan.
Hän katsoo mua niin kummaan kuin silmänsä särkyisi, Kuin murheittensa summaan yks'syy minun syntini.
Hän ottanut orjan vaivan, kevytmielin kun nautin vaan. Pian nääntyy taakkaan aivan ja kaatuu kuolemaan.
En unhoita tuota yötä, en unta tuskaista. Taas rukoilen, teen työtä, — sain rahtusen onnea!