LAPIOLLA.
Reading edition
Kirkkomaalla mustat hongat murhevirttä huminoi. Taivaan harmaat pilvenlongat, kelle tulta tuomaroi?
Yksin hautaa papin kanssa äiti lemmenlapsensa. Pappi lukee loihtujansa, — äiti tuhkan harmaana.
— Joutuisammin pappi kurja, pitkine sun metkuillesi Luonnon suuri tuska hurja huutaa alla valheittes.
— Suru suuri ongelmoinen viepi ajun aivoista. Keppikerjäläinen, loinen lienen elon vaakassa.
— Et, et lapsi tautiin kuollut, Herra ei sua kutsunut. Joku vaan ei tähtes huollut, joku sua ei halunnut.
— Joku vaan, — ah, antaa olla! Unohdetaan joku pois! Jonkun Herran tuomiolla unohtavat Herrat pois!
— Syytä äitiäsi, lapsi, vedä mukaan äitisi! Kiedo kaunein kultahapsi äidin kaulaan nuoraksi!
— Ollaan, kulta, syypäät yksin, unohdetaan kaikki pois. Nukkuissamme sylityksin äiti rauhan saada vois.
Kirkkomaalla kuolleen hongat hätävirttä huutaa, soi. Myrskyn mustat pilvenlongat murhaajata tuomaroi.