KOHTA ON YÖ.
Reading edition
Kohta on yö ja viimeinen tähti pilveen peittyy mustimpaan. Maantie tyhjä. Viimeinen lähti ihminen majaansa nukkumaan.
Maantie tyhjä. Minä yksin valvon odotuksesta jo uupuen. Kuinka ma rukoilen, pyydän ja palvon ei tule ystävä entinen.
Kohta on yö ja aivoni sammuu väsyneiseen hämärään. Tuimaa, tuimaa mulle ammuu, oudot enteet yhtenään.
Kohta mun piinatun ruumiini hennon viimeinen kauneus haihtunut on. Laudoilta löydätte linnun rennon noustessa aamunne auringon.
Vielä on, vielä yhdestoista hetki, vaatien sydämeni sykkii vaan! Voimani kiihotan viimeisetki kauniina hetken hehkumaan.
Yhdestoista hetki! Tule jo, tule, — toisen mies, oma uskoton! Sotke, revi, raasta, mutf syliisi sule sun, sun kaikki, kaikki on.
Toisen mies, sun täytyy kerran tulla — poikaamme meidän katsomaan! Mun ole sitten, oikean vaimos! Mulla järkeä enää ei laisinkaan!