PYYNIKIN RUOHO.
Reading edition
Ulen Pyynikin ruoho nuorin, kevätkukkanen kirkkahin. On silmäni kirkkain illoin, kun päivä on matalin.
Kun Viikinsaari piirtyy tulijuovaan taivahan ja vetten usvat verhoo hämyhuntuina rantaman.
Minä painan pääni piiloon, ohi kaupunki alhainen käy. Minä kukin ja tuoksun yksin, ei poimijaani näy —