FIESOLE.
Reading edition
Minä seisoin puutarhassa niin hiljaa värjyen. Valoa, ilmaa, ruusuja tuli ylleni tuoksuten.
Minä seisoin aivan hiljaa, minun sieluni aavisti. Kuin Jumalan valkea sormi sen kieliä kosketti.
Minä painoin käteni rintaan, minä tuskin hengitin. Näin pianko tuli autuus näin pian korkeinkin?
Minä seisoin jälleen siellä, kun kukkia putoili. Ja pakana taivaaseen katsoi ja kätensä ristisi.
Minä katsoin kauan ylös, minä uskoin Jumalaan. Se ihmeen korkee, kaunis mua lupasi rakastaa.