POROPORVARI.
Reading edition
Ilta tummuu, synkkenee, kukka silmän sulkee, Yli kotirannan veen jäinen viima kulkee.
Kipeänä vingahtaa pihakoira parka. Sisään vinnin akkunaan lentää kyyhky arka.
Mieli minun pahenee, ilta, ilta tullut! Ovat haaveet haihtuneet vähitellen, hullut.
Laskelmia täynnä on pieni kananpääni. käynyt kuuroks' entinen omantunnon ääni.
Vielä voi mua inhoittaa, parhain kuolla oisi! Mutta — poroporvari, kuinka kuolla voisi!