KEVÄT.
Reading edition
Kevät-illassa sävel helää niin hieno, kaihoisa. Kuvasi kumma elää poveni pohjassa.
Yö Alppilan pian vaippaan jo verhoo tummimpaan. Jos tietäisit kuin kaipaan sun luokses, outo vaan.
Kevät täyteen käy kohta kukkaan, ohi hennoin sulous. Taas menee sydän hukkaan sinun kaunein kaihoilus.
Ja kuitenkin, jos, armas sua saisin lempiä, niin mulle lemmen parma vain antais myrkkynsä.
Jos lemmit tai et lemmi on samat tuskasi. En voimaani viel' emmi, — ei tullut omani.