SAN MARCON AALLOT.
Reading edition
Kuuletko, San Marcon aallot loiskuavat, patjoilla Lethen meidät tuudittavat. On yö, gondoli hiljallensa vie. Oi, kun ei päättyis tenhotie!
Ah. mitä hourinkaan! Ei kulta seiso tuolla! Vain tumma gondolien keulan puolla, solakka välkkyveteen soutelee. Mua katsoo, kumma, vaikenee.
Ah, mitä hourinkaan! On San Marcon laineet, tumma poika unta vain! Vedet saineet vieri, — ypö-yksin seison lumessa vanhan Tammerkosken rannalla.
Ja kulta kulkee liki pohjois-napaa, Ja on niin äärimmäisen reipas, vapaa; mua pettää irjuvin ikenin kera Lapin naisten kiikkerin.