KUVA.
Reading edition
Ja on kuin vienoa surua olis kauniissa silmissäsi, kuin moittisivat ne minua, sun tunne en sydäntäsi.
Ja on kuin olisi huulesi niin hienotunteisen hyvät, ja kätkis otsasi valkea vain aatteet jalot ja syvät.
Kuin hiljaa mulle kuiskaisit — Voi, lapsi, rakastan sua! Tulen syli avoinna luoksesi, jos kerrankin kutsut mua.
Ei, valokuva on valhetta! Olen rakastunut roskaan! Luonnossa tuota ilmettä en nähnyt hällä koskaan.