Yötä odottaessa.
Reading edition
Päivä laskee kuin veripallo, nokiset pilvet kuin pitkät jouhet, sinimustat aallot raskaasti vyörivat, vaipuvat, tulee yö. — — Mutkaisin viivoin hämystä hohtaa rantojen hiekkavyö, niinkuin kummitushaamut mykät ja harmajat seisovat louhet. On kuin hämöttäis Tuonelan rannat, maata ei tuntisi elämän maaksi, toivoton, ääretön tyhjyys, äänetön kaipaus rinnassa kohajaa. Mustia meriä syvyyden henki aatosta opastaa, tulipunaisin purjein kuin läikkyisi pimeessä pinnassa kuoleman haaksi. — —