Alppilan kallioilla.
Reading edition
Vihreät lehdot, hilpeät linnut lietsovat suoniini riemun kiivaan. — Nään yli tornin harjojen, valkeiden talojen varjojen siintävään meren ääriviivaan. Kosteilla kaduilla herpovin hermoin. ostetun onnen öisellä tiellä, juurella mustien muurien, kahleissa valheiden suurien määrää vailla ma harhasin siellä. Sumussa lyhdyt, himmeät katseet, eksyvät, viettävät valkeat nilkat turman tuoksujen lemuissa. — Elämän naamiokemuissa narrien naurut ja porttojen pilkat. Merelle, merelle kauvas tahdon, missä on suolainen, vallaton vahto, miss' ei oo mittoja, määriä, miss' ei oo sointuja vääriä, missä vain kasvaa sydän ja tahto! Merelle unhoon, uhmaan ja voittoon, siell' ei ahtaus aatosta paulaa, kuonani meressä kylpeä tahdon kuin lokki ylpeä, myrskystä nousten tahdon ma laulaa!