Kalastajatyttö.
Reading edition
Hän kiveltä kivelle hyppi, hän taakseen katsoi ja ilkkui näin pienet jäljet sannalla, ja nilkat viidasta vilkkui. Taas kalliolla hän seisoi, sain suonihin tulen kiivaan, näin hameen liittyvän lanteisiin, näin vartalon hahmoviivan. Näin päivän paahtaman posken, näin poven kuin pienen mättään, sen luona lemmessä leväten on ihana ojentaa kättään. — Jo päivä merehen laski, kun haassa sain hänet kiinni, ma hiukset hajotin tuuleen, kun meri välkkyi kuin viini. Ja hiukset havulle tuoksui, kuin viileä viini huuli, hän vaipui jo huumeeni valtaan, kun äidin kutsun hän kuuli. —