Risti rannalla.

Puuristi on kalliolla, yöss' yksin se vaikeroi, sen juurelle mustat aallot käy, sen ympäri vihurit soi. Siellä käy kuin kuolemantanssi, salakuilut sen ympäröi, kuin vesihirviöt yössä ne nui, ne nuorukaisenkin löi. Hän kiiti purressa laulain häähuilut kuin soineet ois, ja morsian rannalla ootti ja katsoi merelle pois. Häntä ootti suloiset riemut, koko elämän ihanuus, mut kuolema ruoriin tarttui ja löi, kuin ammuttu alli hän huus. Hän vaipui märkään hautaan, sen yli ei pihlajat lyö kuin morsian kätensä syleilyyn, hänen hautansa peitti yö. Ei elämän nuoret ruusut oo kummulle puhjenneet, vain valkeat vaahtoliljat ja äidin kyyneleet. Soi aallot hautausvirttään kuin ijäti laulaa ne vois, mut rannalla lahoo risti, ja nimi kuluu pois.