Saaristopolska.

Jaalalla rymy rynnäten käy, nauru ja ilo alkaa, luotsit, ne pojat pontevat on kannella tasajalkaa! Saaristotytöt kirsikkasuut, piijat ja simasiukkuset muut pyörivät kädet puuskassa näin, liinat ja letit lentää! Huiskivi hame, lanteita lyö, neitoja pojat viskaa, Hesseli-Heikki soittavi, hei, "ottaman enkeliskaa", lerpalla huuli polkevi, hui, mastohon pari kompastui, kippari veti neitosen pois, heilahti pukinparta. Kippari ylen sukkela mies, karhea meripekko, tanssivi kuni karhu ja kaks, loistavi punamekko, korvissa pienet renkahat soi, Tanskasta juuri jaalan hän toi, lastinsa möi ja siit' on hän mies, leilinsä aina vuotaa. Kustavi Aatolvilla on työ, siinähän jo on miestä, Riiassa tytöt riijaelee, ryssiä osas piestä. Joukossa tallimestari on, hyrränä katos karkelohon, luotsinpa Jukka hihkuen noin nostavi tytöt ilmaan! Laidassa laine tahtia lyö, heiluta pyhäliinaa! Hytissä ukot naurussa suin maistavat Viron viinaa, kippari savipiippunsa lyö: "nyt on kuin Liverpoolissa yö, naisia ilohuonehet täys, puukot kun ohi lensi!" Kajuuttahan jo katsovi kuu, hopeena meri hohtaa, ruumahan pari hiipien käy, lemmessä käsi kohtaa... Loistavi luodot, salmien suut, rannalla mökit, pihlajapuut, yölepopuilla lintuset on, louhilla lokit nukkuu. Kannella kumu yltyvi vaan, sumppuhun putos Heikki, keulasta alas molskien, ai, siit' tuli tuhat leikki! Haavilla ylös saatihin taas, kippari tuloryyppyjä kaas, Hesseli-Heikki soitteli taas ottaman enkeliskaa!