Punaisessa purressa.
Reading edition
Tule kanssani purtehen punaiseen, jätä rakkisi äitisi huostaan, yli kuohujen, kuilujen sinkoellaan, yli vetten joiluen juostaan! Pois valheen viekkailta rannoilta pois, miss' eksyimme väyliin vääriin, — tuolla päivän kullatun portin näät, tie vapaana maailman ääriin. Käsi ruoriin, toinen vyöteilles, sinun silmäsi suuntani määrää, sydän armas sun on luotsini mun, niin en minä eksy väärään. Sinitaivaan rannassa saaren näät, siell' yksin me vietämme häämme, luo kallio-alttarin polvistuen kädet nostamme niin yli päämme. Ja päivä sun vihkivi vaimoksein, sen kultainen kirja kun säihkyy, veen haahkat ne untuvaharsoissaan kuin morsiusneitoset läikkyy. Ja rantasiippo se piipittää ja lukkarintointa koittaa, hääpillejä viimat viheltää, ja urkuja meri soittaa. Niin kumarramme me päivää päin, ja vannomme valan hiljaa, on laineita saatossa sadottain, ne kantavat huomenliljaa. Me nousemme purtehen punaiseen, kuin kukkaistuolin ne kantaa pois saatossa vilisten vierekkäin ain onnelan kultarantaan. Kas, tornit ja palmut kangastaa, pois taaksemme tuskat jäivät, on eessämme hyvien toiveiden maa ja kultaiset kuherruspäivät...