Vahva Sanna.
Reading edition
On Sanna vahva, sen moni myöntää, kuin hepo aurassa käy ja raataa, on karski luonto ja tuittupää, hän näsäviisahat luotaan työntää ja saattaa painissa miehen kaataa, lie tuuman neljättä kyynärää. Ja tuonoin kolme kun Viron miestä yöks pyrki pyytäen pieneen aittaan, miss' yksin makasi Sanna vaan, ne alkoi hellästi suutaan piestä ja kujein uhkas ne oven taittaa, mut Sanna neuvoi ne karsinaan. Nyt rautakangin ja seipäin väänsi ne vanhaa aittaa ja kumoon saivat, ja Sannan saivat ne vihalle, hän kohta asiat toisin käänsi: "hoi, Viruputsitko silleen naivat!" ja ryömi hameissa pihalle. Hän koppoi yötyrit yrmekkäästi ja hetken heilutti niinkuin vaa'alla, ja telkes aittaansa pönkkäin taa. Kun väki heräs, hän putsit päästi: "Vai Viron sulhaset soutaa maalla, ne kosii kummasti, hahhahhaa!"