YSTÄVÄNI.
Reading edition
Ah, jos vaan sinä oisit pois, Niin ei mun eiämästän' ois — Sit' aatellen jo jähmetyn Ja sydän saapi kylmän hyyn.
Kun tuuli tuima rajumoi Ja Puhur' uhkavirttä soi, Sun luonasi niin lämmint' on, Kuin paistellessa auringon.
Kuink' armast' onkaan, että saa Povensa sinuun painaltaa! Taas kuluu hetket, sujuu työ Ja rinta lämpimästi lyö.
Kun iloissasi leimuat, Niin mieltäni mun riemuitat. Ja loistehessas' kirkastun Ja innostuskin valtaa mun.
Sun seuraas' etsin ainiaan, Kun kyllästyn mä maailmaan: Muut kylmiä jos kaikki on, Mä tiedän: lämmin lempes' on.
Se hiukankaan kun hulmuilee, Pois huolten huolet pakenee… Ja aatos vallattomaks' saa Ja sydänkin se laulahtaa…
Mä vierellänsä istuen Sit' illat katson, hyväilen… Tää ystäväni verraton Mun kammarini — uuni on.