PAIMEN.
Reading edition
Paimenpojan elämällä Vertaa missä ois! Kenpä, kuin hän, kevähällä Riemuella vois: Luonnon helma viehkeyttä, Raittiutta, virkeyttä Hälle tarjoaa.
Aamulla kun tuulen henki Kukat herättää, Silloin nauruhuulen senki Torvi helähtää: Karja siitä havahtaapi, Paimentansa seuroaapi Metsän helmahan.
Siellä, tuulten humistessa, Laulelee hän vaan, Metsäkosken kohistessa Soittaa huiluaan, Kuulostaapi linnun kieltä, Salon syvällistä mieltä Saapi hengittää.
Aholt' aholl' ohjoaapi Karjoansa hän: Sinne sitä johdattaapi, Missä heinävän Laidunmaan se kohtoaapi, Vierellä min kumpuaapi Lähde kiehuen.
Siinä sitte päiveänsä Viettää huoleton. Elon murhe sydäntänsä Painamatta on: Sammalmätäs penkkinänsä On ja kivi pöytänänsä, Lähde juoman suo.
Metsänruhtinaana tuossa Väliin karkeloi, Uipi ilon ihmevuossa Miten suinkin voi: Päivä häntä hyväileepi, Kukat hälle hymyileepi, Linnut laulahtaa.
Paimentytti naapurista Karjansa jos tuo Yhtehen, niin silloin vasta Riemuavat nuo: Leikkiellen laulaessa, Kisaellen nauraessa Päivä väistähtää.
Illan tullen kotiansa Paimen karjan vie — Kenpä silloin luonnoltansa Raikkahampi lie Luonnonlasta viatonta, Puhdasta ja huoletonta Riemurintoa!