KIRKOSSA.
Reading edition
Hän morsiustyttönä seisoi Ja vihkimävirsi se soi. Ja Herralle kumarsi kansa Ja tuohukset leimua loi.
Ei käännä, ei liikuta päätään Hän kutrien varjoamaa. Vähän sorjaa vartaloansa Rukouksehen notkistaa.
Ja katse ol' luotuna maahan, Mut rinta se aaltosi vaan. Puna vienonen poskilla väikkyi — Kenties mitä haaveksikaan.
Hän onnesta morsion ehkä, Kun vihkimätyynylle tää Sai polveta, sydämessänsä Tuns' autuutta viehättävää.
Tai mahtoiko aavistus häntä Läpi käytellä unten-maan…? Kenties on vihillä siinä Hän nyt itsekin aatteissaan…?
En tiedä, mut ihmeitä tunsin Minä myöskin nyt rinnassain Ja tunteita vaihtuen vaihtui Mulla outoja sielussain.
Ja mieleni kauaksi lensi, Oli lämmintä syömmessäin… Mut hurmauksesta ma toinnuin Ja taas hänet eessäni näin.
Hän morsiustyttönä seisoi Ja vihkimävirsi se soi. Ja Herralle kumarsi kansa Ja tuohukset leimua loi.