MIKÄ SYYNÄ?
Reading edition
Me ruokapöydäss' istuttiin — Hän mun, mä hänen vierellänsä — Ja keskusteltiin, naurettiin, Kuin muutkin teki syödessänsä.
Mut kuinka lienee ollutkaan, Me loitommalle toisistamme Noin ilman huomaamatta vaan Aljettiin viedä tuolejamme.
Ja näytti siltä, kuin jos ois Me sijaa tehty välillemme, Niin että kolmas tulla vois Viel' istumahan keskehemme.
Ja kolmas tuli! Mutta ken? Tuo Amor — täysiss' aseissansa… Ja veitikoiden, iloiten Se ammuskeli nuoliansa…
Mut kuinka lienee ollutkaan, Nyt likemmäksi toisiansa Meist' ilman huomaamatta vaan Vei kumpainenkin istuintansa.
Me poisko saada koitettiin Tuot' Amoria rinnaltamme?… Vai mik' ol' syynä, että niin Taas lähenimme toisiamme?…