ERÄÄN KERRAN.
Reading edition
Mä kylään menin. Naurull Ja pilkallakin siellä Kun kohdeltiin, niin kauhulla Pois läksin — murhemiellä.
Ja metsähän sitt' astella Mä aloin tietämällä: Ei luonnon helma kohdella Voi tavall' ilkeällä.
Ja siellä koivun juurella Het' alkoi länsituuli Mun poskiani suudella, Kuin impi simahuuli.
Ja pikku lintu oksalta Se viserteli mulle: "Näin sydämesi pohjalta Myös riemu olkoon sulle!"
Ja rintani mun riemahti — Ja liikutti se mieltä, Niin että sydän laulahti Mun tullessani sieltä:
"Oi, kiitos, metsä! helmaasi Mä aina tahdon tulla, Kuin ihmisseuran konsaanki Ei suosiot' oo mulla. —"