KOSKA…?
Reading edition
Kun kevät ilman lämmittää, Niin loppuu talven valta Ja sulaa järvet, lähtee jää Ja kukka mullan alta Pääns' ujoisena kohottaa Ja herttaisuutta hempii, Ja pian, kunnas rehottaa, Kun päivä sitä lempii.
Kun myrsky joskus temmeltää Ja riehuu raivovasti, Niin rauhoittuen lepoon jää Se viimein hiljaisasti — Ja luonto tyyntä huoahtaa Ja juopi sulo rauhaa, Ja linnun rinta riemahtaa Ja ilomieliä pauhaa.
Vaan koska, koska kevät saa Mun rintahani tulla? ja koska jäät sen liikahtaa? Ja koska aik' on mulla Se, että kukat puhkeaa Ja rintan' ruusut aukee? Oi, koskahan ne tuoksuaa Ja limpuistansa laukee?
Ja syömmessäni myrskysää Se kosk' on lopussansa, Niin ett'ei nosta vaahtopää Siell' aalto kuohujansa? Ja koska taisto tyynnähtää, Mi riehuu siellä, pauhaa? Ja koska ainaiseksi jää Mun sydämeeni rauha?