SYKSYN KUKKA.
Reading edition
Syksyn kukka, kaihomiellä Sua kaino katson vain, Yksinäs kun seisot siellä, Missä äsken sadottain Loistokkaana heimoasi Oli juhlapuvussaan, Päiväntähti siskojasi Lempi morsiamenaan.
Siinä, vailla loistavuutta, Vaaleana, allapäin Näet, kuinka onnetuutta Syksynilma myrskysäin Tuopi, eikä korvanasi Kukaan kuiskaa lempeään, Eikä ole kohdatasi Lemmittävää yhtäkään.
Neitokaan ei nauruhuuli Kaunistamaan rintoaan Sua poimi, länsituuli Korttas pane huojumaan: Yksin kuolla huolissasi Määrä elämäs' on vaan — Kostuta ei hautoasi Kukaan kyyneltulvallaan.