MARSSI-EHDOITELMA S:N W.P.K:LLE.

(7/3 1886.)

Vapaus, rakkaus — ne Loi Palokuntamme! Ja kuin ennen isiä ne edest' isänmaan Sotaan vaati, niin ne myöskin meitä voittamaan Pyhäst' innostavat siinä, missä turmion Uhkaa tuoda luonnonvoimat, nousseet raivohon. Meidän tehtävämme on Tulta vastaan taistohon Käydä — murtamaan sen väkivalta! Ja on yhtä, kenen omaa vaara kohdannee: Jokaist olla tahdomme vain puoltamassa me! Vaikka milloin, vaikka missä tuli irti ois, Aina riennämme me sitä sortamahan pois! Emme vaadi palkkaakaan, Emme kunniatakaan!

Vapaus, rakkaus — ne Ovat velvoittajamme! Niille sekä niiden tähden me vaan toimitaan! Kuule! tuolla hätäkello alkaa kaikumaan… Vaara yltyy… Savu, liekki nousee hirmuinen Mutta katso! lippumme jo siell' on liehuen: Kaikki uljaat poikaset Sini-, puna-lippuset Sekä vihreät on ottelussa. Ruisku pärskyy… Taisto tuima ilmi leimahtaa… Mutta voitto lopulta se meille toki saa! Sijassa nyt hädän, tuskan on vaan siunaus! Voittolippumm' ympärillä ilo, riemastus! — Pelko pois! Me aina vaan Valppahina varjellaan!

Vapaus, rakkaus — ne Ovat ihanteinamme! Myöskin ahkeruus ja into sekä uhraus Kultakirjaimilla, veljet, ynnä urheus Lippuumme ja sydämiimme aina olkohon Leimattuina uskollisest' asti kuolohon! Meissä yksimielisyys Asukoon ja ylevyys! Kaikki työmme saakoon yhteiskunta! Mutta vaikka valamme on tulta vastustaa, Kuitenkin me lemmentulta, armas isänmaa, Rinnoissamme viritämme sua kohtahan Puhtaan palamahan lieskan — sammumattoman! — Eläköhön ainiaan Palokunta, isänmaa!