RUUSU JA PERHO.
Reading edition
Ruusu, perho lemmess' uivat Kesäpäivät riemuisat; Lempimähän havahtuivat, Lemmiskellen uinuivat.
Päivä paisti. Lemuellen Lännen leyhkä tuuleli, Perho lensi liehuellen, Ruusuansa suuteli.
Syksy tuli, hallan huuli Kesäraukan raateli, Kolkko, kylmä myrskytuuli Kauneuden kaateli.
Ruusu vielä huuleltansa Lemmenmettä soisi, — mut Perho ei nyt muiskullansa Suudelmiin sen vastannut.
Ruusun juureen perho kuoli, Vierehen sen vaikeni. Ruusu suri, itki, huoli — Kunnes raukka raukeni.
Talven tuiskut rajusäiset Haudan peitti lumehen, Johon kedon lempiväiset Uinahtivat unehen.
Ah, jos myöskin lailla tuolla Ihminenkin olla vois: Lempiellen elää, kuolla — Taivas silloin maassa ois!