14. VIELÄ VÄHÄN KOULUSTA.
Reading edition
Karrin lasten koulunkäynti sujui ilman suurempia vaikeuksia. Vähän harmia sentään silloin tällöin oli, kuten esim. silloin, kun Pirkko sai muistutuksen. Se muistutus toi levottoman mielen pitkäksi aikaa Karrin lasten muutoin niin rauhalliseen kaupunki-asuntoon. Asia oli seuraava:
Aritmetiikan opettaja »Jyry» oli valvomassa ja II A-luokassa oltiin vähän levottomia. Hän meni ovelle ja näki Karrin Pirkon olevan kääntyneenä takana istuvan toverinsa puoleen ja supisevan ankarasti.
»Pirkon pitää istua kunnolla ja kaikkien on oltava hiljaa!» hän komensi.
Hän lähti pois ovelta, mutta yhä kuului vain puhetta II A-luokasta. Mentyään ovelle hän näki Pirkon istuvan kuten äskenkin ja puhelevan.
»Pirkko tuo päiväkirjansa!»
Se oli Pirkolle kauhistuksen hetki! Vapisevin käsin hän etsi päiväkirjan pulpetista, vapisevin polvin vei sen opettajalle ja vapisevalla äänellä sanoi:
»Puhelivathan muutkin.»
Mutta se ei auttanut. Opettaja avasi kirjan ja kirjoitti: »Oppilasta muistutetaan puhelemisesta toisen soiton jälkeen.»
Pirkko itki puolen kotimatkaa, mutta tuli sitten kovin kapinoivalle tuulelle: »Toisetkin puhuivat ja minua yksin rangaistiin», hän ajatteli ja kulki toisen puolen matkaa hyvin synkkänä ja murjottavana.
Kaisa ja Paavo eivät oikein tienneet, mitä heidän piti sanoa Pirkolle, joka katkerana vakuutti saaneensa viattomasti ja syyttä koko luokalle kuuluvan rangaistuksen. Leenakaan ei tässä asiassa kyennyt antamaan neuvoa. Vihdoin päätettiin kirjoittaa kotiin.
Pian saatiin äidiltä vastaus, puoleksi leikkisä ja puoleksi vakava. Äiti selitti siinä, kuinka useinkin koulussa, kun käy vaikeaksi rangaista kaikkia oppilaita, rangaistaan vain yhtä tai muutamia, jotka ovat enimmin syylliset. »Pirkko itse tunnustaa puhelleensa ja siis ansainneensa rangaistuksen, enpä olisi uskonut pientä Pirkkoani niin kateelliseksi, ettei hän voi suoda toisille sitä iloa, että he sillä kertaa pääsivät rangaistuksesta. — Muuten uskon, ettei Pirkkoa enää toista kertaa tarvitse muistuttaa puhelemisesta toisen soiton jälkeen».
Äiti oli oikeassa.
* * * * *
Syyslukukausi läheni loppuaan. Eräänä marraskuun päivänä, kun Kaisa palasi toimestaan, huomasi hän Pirkon taas olevan vähän kummallisella tuulella. Kohta hänet nähtyään hän nim. sanoi:
»Tiedätkö Kaisa, mitä minä olen päättänyt. Minä en jätäkään koulua viidenneltä luokalta, niinkuin alussa aioin, vaan luen ylioppilaaksi ja sitten matematiikan maisteriksi.»
»Mikä sinut on saanut tekemään sellaisia päätöksiä?» kyseli Kaisa huvitettuna.
»Meillä oli tänään niin kauhean vaikeat laskukokeet.»
»Ja sinä haluat siis kerrankin päästä oikein selville matematiikasta», yritti Kaisa arvata.
»Eikö mitä! Mutta tulee olemaan suloista antaa Jyryn lastenlapsille yhtä vaikeita laskuja, kuin hän nyt antaa meille, ja vielä vähän vaikeampiakin.»
»Sinä siis suunnittelet kostoa», nauroi Kaisa, eikä Pirkkokaan voinut olla nauramatta.
Totuuden vuoksi on kuitenkin mainittava, ettei Pirkosta tule matematiikan maisteria.