SUDEN KIITOS.

Susi! Kuule, veikko ootko nähnyt hukkaa? Ei se ole mummo, joka kutoo sukkaa lämpimäksi talven, kutoen monen hyvän mietteen joka silmään sen.

Hukka, se on susi, kiittämätön, kurja. Hyvä ajatus on sille oikku hurja. Tähtiöisin ulvoo, hakee saalistaan hukka, suurin peto synkän salomaan.

Vallan äsken iski hukka suureen luuhun. Miten oli, tarttui saalis sille suuhun. Susi juoksi heti kylään avun hakuun. Auta, auta, annan palkkiosta takuun. Kunhan kurkun jälleen toimimahan laadit, tohtorini, maksan heti, minkä vaadit!

Lääkäri, hän kiskoi, kiskoi irti luun. Paranteli, rohti suden suuren suun. Uhh! Näin puhui hukka auttajalleen: palkaksi en heti sua syö. Ellei nenäsi niin kova oisi ei ois surmassasi vaiva, työ.

Veikko, sudet haastaa joskus ihmiskieltä. Väistä, milloin silmät tietää suden mieltä! —

Arvid Lydecken.