KETUN KIITOS.
Reading edition
Viekas Kettu Repolainen luisen törrin kurkkuun sai, juoksi suoraan Kurjen luokse huusi vaivoin: ai, ai, ai, tohtori, nyt auta, auta, Repo rukkaa uhkaa hauta!
Kurki katsoi, väänsi, käänsi, pälkähästä pelasti. Repo siinä vallan toipui, äkkipikaa parani. — Nytpä jälleen haastaa jaksaa, virkkoi kurki, — sietäis' maksaa!
Viekas Kettu Repolainen sirppi silmät sirpilleen: — Maksaa! totta tosiaankin olen hölmö, jos niin teen. Pääsi oli kidassani enkä purrut sittenkään, kiitä, koito, onneasi, että säästyit elämään.
— Morjens! päätti Repolainen, juoksi sitten kotiaan. Vähäinen on palkka mainen, ketun kiitos toisinaan!
Arvid Lydecken.