JOUTSEN.
Reading edition
Kesäisen illan kullasta, säteillen onneaan, tuo vaipui joutsen valkea joelle joikumaan.
Suloa Suomen laulu soi, sen ilmain ilontaa, yökaudet kuinka päivän koi unensa unhoittaa.
Kuin varjot siell' on runsahat all' leppäin, koivujen; kuin salmet kullan-soiluvat ja vesi vilpoinen.
Siell' ystäväinen kellä on, kuink' iki-ihanaa; kuink' ompi unhoittumaton se uskollisten maa.
Noin vieri vettä, rantoa ylistys koruton, ja joutsen vasten rintoa jo joikui puolison:
Vaikk' eipä elos unelma käy vuosisatain taa, sait laulaa Suomen suvessa, sen aalloill' armastaa.
J.L. Runeberg. Suom. 0. Manninen.