LINTUSELLE.
Reading edition
Sanoppa laululintu, selitä sirkkunen, mitenkä niin sinulla on rinta riemuinen! Varahin aamusilla iloisen äänesi ma kuulen, iltasella suloisen soittosi.
Pesäsi kyll' on pieni ja tyhjä aittasi, vaan yhtä kaikki ompi iloinen mielesi. Sä huolta huomisesta et tiedä ensinkään, jos pienintä palaista ei eineheksikään.
On monta, joill' on aitat eloa täynnänsä, käsissä maat ja vallat ja kruunut päässänsä; mutt' aamuhetkin heiltä ilo on kaukana, sinä kun uuden päivän alotat laululla.
On paljoa parempi tok' onni ihmisen, ja kuitenkin osaansa on tyytymätön hän! Hän saattaisi sinulta hengenkin ottoa, ja kuitenkin sä kiität — hän moittii onnea.
Ah! miksipä hän aina on niin nureksiva, kun kaikki ansiotta on saanut luojalta! Ja miksi toisinansa hän viel' isostelee. Kun aina tyytymättä yhä vajaelee!
Ah, laula, laula, lintu, ylistä onneas! En huokauksillani seoita lauluas. Tee vastakin pesäsi liki piiloani ja tyytymään opeta mua myös osahani.
J.L. Runeberg.