SIMPUKAN TARINA.
Reading edition
Pieni simpukka kuoress' eli ain', sisäpuoltansa näyttänyt ei vain.
Mitä syvällä hänen sielussaan kärsi elämä, ken sen tunsikaan!
Tuskat salaten kivirantahan loi se sisällen helmen ihanan.
Myrsky temmeltäin kerran nosti sen, heitti maalle päin kukkarannallen.
Kuoli simpukka valoss' auringon. Aallon rikkoma kuori auki on.
Päivä sydämeen paistoi hellänä sieltä nähdäkseen pientä helmeä.
Paimentyttönen metsänihana löysi pienoisen helmen rannalta.
Sanoi: »Tässä on niinkuin kyynele. Hohtees auringon välkkyy vieno se.»
Helmen ihastuin kiinsi kulmilleen, riensi hymysuin metsän syvyyteen.
Aapo Pärnänen.