SINNE MENI!
Reading edition
»No auttakaa, hyvät ihmiset, oi! jo maahan meni nyt multa niin makeat maidot ja juustot ja voi ja herttainen kerma kulta!»
Näin huutavi Liisa muori nyt ja rattaiden luokse hän karkaa, mut siellä on kaikki särkynyt. — Voi sinua, Liisa parkaa!
* * *
Liisa oli maitomuori. Liisall' oli koira nuori, Vahti oli nimi sen. Maitokuormaa vetäissänsä metsään loi se silmiänsä, niinkuin mitä hakien. Olispa jo useasti mennytkin ties minne asti, vaan kun valpas Liisa esti, niin se aisoissansa kesti.
Mutta kerran sattui niin: kulkivat he taasen kaupunkiin. Liisa ilomieliä, Vahti — mitä vielä! Suruissansa vaan toimeen tukalaan, niin juur' siellä, missä juoksee puro pien' — huh, kun juttu tää hirvittää! — jänis hyppäs poikki tien!
Liisa hämmästyi Liisa äimästyi: siunas kerran, toisen, nähden pedon moisen. Vahti hyörähti, Vahti pyörähti, haukahti ja — sillä erää lähti jänön perään.
Katsokaas nyt vääräsäärtä tuolla pitkin ahon äärtä juoksee, kiskoo, koipiaan viskoo. Vahti poika koittaa pupu parkaa voittaa, mutta äkkiäpä — rops! ja raps! — Voi sinua tuhma laps! — Nyt sun kävi sillä-kurin: rattaat meni nurin. Liisa kävi parkuun, jänis pääsi karkuun.
Samuli Suomalainen.