KEPPONEN.
Reading edition
Oli kaksi apinata, iloisia molemmat. Monta tuumaa mielessänsä hautoivat nuo veitikat.
Toinen oli Filistiina, toinen Jonte nimeltään. Oksallansa auringossa istuivat he mielissään.
Vanha setä virtahepo kulki ohi tuumissaan. — Jonte, mennään ratsastamaan! — Sisko kulta, mennään vaan!
Kiipesivät hevon selkään. Hepo huusi: — menkää pois! — Kutti, kutti, kirkui Jonte, miks'et täällä olla sois?
Virtahepo tuumi hiljaa: — Kutti itsellenne vaan. Jokeen heitän teidät kohta. — Läksi sitten juoksemaan.
Jokeen sukelsi kuin saukko, veteen jäivät apinat. Märkinä ja nolattuina uivat rantaan veitikat.
Arvid Lydecken.