ENSIMMÄINEN LEIVO.
Reading edition
Jo soi sun äänesi, leivonen, vaikk' kylmä ilma on vallan. Sä laulat kevättä toivoen taas jälkeen yöllisen hallan. Vaikk' yöt on kylmät ja synkeät, ja lumen peitossa maamme, iloiten ilmassa viserrät: »Kevähän kohta me saamme!»
On uskos suuri, sä pienoinen! Oi, jospa keskellä jäiden vois tuloa toivoa riemuiten keväisten lämpöisten säiden, unohtain kauhua tyhjyyden, ja hallojen turmioita, haaveilla paistetta päivyen ja niittyjä vihannoita!
Kaarlo Kramsu.