YSTÄVÄLLE.
Reading edition
Niin oomme, ystävä, me jääneet yksin kuin kaksi eksynyttä unelmaa. Me käymme surussamme vieretyksin ja emme toistamme voi lohduttaa. Sun katseesi on kaukana ja mun, ja tyhjyys, tyhjyys soittaa sieluhun.
Sa näet naisen nuoren, valkopinnan, mi häipyi sinne suuren onnen taa. Ja minä ritarini riemurinnan, min rakkautta itkee taivas, maa. Sun katseesi on kaukana ja mun, ja tyhjyys, tyhjyys soittaa sieluhun.
Tiet' onnen menevän me heidän näimme. He minne saavat, taivas aukeaa. Me murheeseen, me unhoitukseen jäimme — Mut jossain kaksi meidän onnen saa. — Sun katseesi on kaukana ja mun, ja tyhjyys, tyhjyys soittaa sieluhun.