MYRSKYN VIESTI.
Reading edition
Ma syksymyrskyn ääntä kuuntelen ja katson yöhön miellä kauhuisalla. On siskot, veikot kaikki maailmalla myös kodittomia, ma tunnen sen.
Ja viestit suurten hätäin, vaivojen on surun kyyhkysellä saapuvalla, mi valittaa mun ikkunani alla, ah, niinkuin syylliseksi tuomiten.
Oi kirousta pitkää köyhyyden, se syö mun järkeni ja sydämen ja lyö mua painajaisen vasaralla.
En tahdo kuulla, myrsky, ääntäs, en! ma huudan pimeyteen, tuulehen — ja surmaan kyyhkyläisen ikkunalla.