SYKSYINEN LAKEUS.
Reading edition
1.
On täällä paimenlaulut vaienneet ja elo-aumat viety vainioilta. Vain surullinen syksyn hiljaisuus ja kaiho saapuu läheisiltä soilta.
Pois korjaa kesä ilot viimeiset, jo tummuu alastomat sänkipellot, jo pimenevät paljaat kentät, puut ja iltaan soivat autiuden kellot.
2.
Oi lakeus, sa lohduton ja laaja, sa kyntömiehen laulajaksi teet. Sun kentiltäsi syksyisiltä näiltä on kaikki kauemmaksi kaihonneet.
He katsoneet on taivaanrannan taa ja nähneet unten kaupunkien kaaret, elämän helteen alta paenneet ja hetkeks' saavuttaneet satusaaret.
Oi lakeus, sa lohduton ja laaja, miespolvein syksykaihot täällä soi, ne kertoo työstä päättymättömästä ja ikävästä, jok' ei kuolla voi.