KUU.
Reading edition
Kuu korska öisellä orhillansa vie taivaan holvissa hopeitansa.
Ei kysy kohdalla köyhän matkaa, se yksin ylhäistä tietään jatkaa.
Ei näe kättäni kurkoittavaa, sen eessä tähtönen portit avaa. — —
Pois eellä aamuisen tuuli-soiton se ajaa linnahan huomenkoiton.