ELÄMÄ.
Reading edition
En tahdo valittaa, jo tunnen sun. Ma kannan kuormasi, sa palkan maksat. Ma ihmettelen vain ja kummeksun, sa kuinka tyystin näin mun nääntää jaksat.
Ei heru kyynel, kylmä nauru vain mun kiertyy huulilleni alla mäen, kun jalka luistaa, ruoskas heilahtain ma harmaantuvan pääni päällä näen.
Oi, älä armahda, sa lyö nyt jo, tuo uhka iankaikkinen ei auta! Sa oot niin julma, saita, kuuletko, jo tuhat kertaa parempi ois hauta.
Voi, huokaan tuhat kertaa tuhannen, ja jätän taakkani jo toisten kantaa. Mun siell' on hyvä, väsy tielle en, kun kaitsen tähtiä ja taivaan rantaa.