KOTIMÖKILLÄ.
Reading edition
Kuin tähdet, ne on mulle vilkkuilleet tään kotimökin pienet muistorukat. On tänne lapsuusleikit kutsuneet ja kuihtunehet nuoruuteni kukat.
Ah, kuinka palata ma jaksoinkaan, kävellä poikki palaneitten sarkain! miss' ennen kaihot kasvoi kukkiaan seassa toivon-tainten pienten, arkain.
Nyt täält' on kauimpana kaikki ne, sydämen riemuun jotka kerran saivat. On syksy tullut sadun linnuille, ja aikaa lähteneet on unten laivat.