VAAROILTA.
Reading edition
Koko päivän synkkänä sousin minä siintävän järven pintaa. Taas ylöspäin rinnettä nousin, mut yhä mun ahdisti rintaa.
Pala peltoa varjossa vuorten! vain metsää, metsää ja vettä. Kisat kuulu ei naapurin nuorten, elonlaulusta ei sävelettä.
Pois, aavalle niittyjen lehtoon, pois, tuhanten talojen maille! Minä kuulen jo karkelot ehtoon, elän muistoille onnekkaille.