TYHJÄ HUONE
Reading edition
(Irikselle)
Mä avaa oven tyhjään huoneeseen. Syyspäivän ilta katsoo akkunoista. On kello pysähtynyt paikalleen, sen kuollut sormi näyttää kahtatoista.
On aikaa sitten ruusut pudonneet. Nyt pihapihlajissa värisevät jo raskain tertuin verikyyneleet, ja kaukana on riemullinen kevät,
kun raikas nauru kaikui heleään kuin aamusade tämän katon alla, ja öisin kauniin, sysimustan pään kun peitti pielukselle hopealla.
Nyt katsoo tyhjä peili naulastaan kuin kuolleen kasvot kankeat ja rumat. Se kätkee lasisessa kuoressaan niin monet onnelliset tapahtumat,
kun kauniit silmät luomin unisin yön selkään etsivinä tuijottivat, kun rääkkä lauloi köyhin sävelin, ja taivaanvuohten harput vastasivat.
Nyt katson yksin puolipimeään, ja mun on levoton ja paha olla. Vain tuuli toistaa hänen nimeään mun korvissani pedon nautinnolla.