KAPAKKA.
Reading edition
On luola syvällä alla maan kuin loukku vaaniva uhrejaan. On samat tympeät, tylsät naamat kuin ruoskansiimasta iskun saamat, ja kaiken yllä on katku spriin, sa tunkee luihin ja ytimiin.
Soi jossain haitari rämisten kuin kuoro naurava hullujen, ja tyttö yskien, läähättäen käy läpi ulvovan roskaväen puol' alastomana, viluissaan, mut ylen nöyränä tanssimaan.
Niin villi askelen vauhti on, niin rytmi väkevä vartalon! Mut alla korean ulkokuoren on rutto repinyt ruumiin nuoren, ja kesken vauhtinsa villeimmän kuin kauris ammuttu kaatuu hän. — — —
Hän herää huutohon roskaväen niin kalpeana ja läähättäen. Jääkylmään ruutuun hän painaa päänsä ja itkee hurjana häpeäänsä. Ja kaiken yllä on katku spriin, se tunkee luihin ja ytimiin.