I
Reading edition
MUSTAA JA KULTAA
Teki työtään mies hiki otsallaan, eli riemuja pyytämättä. Hapot, suolat uursivat vakojaan, käsi muistutti kuolleen kättä.
Oli luukut lyötyinä akkunaan, ovet teljetyt maailmalta. Teki työtään mies, himo sairas vaan kyti, hehkui kulmien alta.
Valinkauha hehkuva kourassaan yhä puuhasi ahjon luona! Yhä uskoi suuria uniaan: on kerran kultana kuona!
Nero nouseva on, ja kunniaan epätoivo on vaihtuva musta, pajan ahjo on hehkua tulvillaan jalometallin kimallusta!
Teki työtään mies. Yhä uudestaan suuren kalkin katkeran keitti. Ihan tyynnä, uskossa Saatanaan hän viimein henkensä heitti — — —
Mies makasi lähellä ahjoaan hymyhuulin, otsalla rauha. Yhä uskollisena kourassaan oli jäähtynyt valinkauha.
Hänet vietiin multihin kirkkomaan monen köyhän vainajan myötä. Paja hiljaa lahosi paikoillaan, ei kukaan jatkanut työtä.
Joku hullun haudalle innoissaan pikimustan pystytti kiven. Ja sen pinnalla ilkkuu kirkkauttaan nyt — kultaa hehkuva hiven.