KAKSI USKALIKKOA
Reading edition
Niin katkesi vaellus maallinen parin ylpeän uskalikon. Yön laskussa yli laineitten he tekivät haaksirikon.
Ol' taklaasi kurja ja kunnoton, koko kutteri leikkikalu. Mut poikia ohjasi turmiohon ylen väkevä elämänhalu.
Kun ruumiit tuotihin kellariin, niin nuoremmalta yksin pien paperinpalanen löydettiin näin kuuluvin tervehdyksin:
— Minä, nimetön, suruton ihminen ja ylpeä myös ylenmäärin olen kyllä tietänyt totuuden, vaan tehnyt kaikessa väärin.
— Joka-ainoa päiväni ollut on kuin suppean kirjan lehti, mihin käsi kurja ja arvoton rivon piirroksen piirtää ehti.
— Joka-ainoan ihanan, kuuman yön olen vastaanottanut varkain ja jälkeen julkean konnan työn surut tyhjien sydänparkain.
— Ja nyt näkymätöntä kostajaa en silmiin katsoa saata. Siks' ohjaan hulluna meren taa päin uutta outoa maata.
— Siks' hyvästi, näyttämö syntien, minä odotan tuulta ja yötä. Veli voitot ja tappiot tasaten mua seuraa matkalle myötä.
— Ja jos aamuaurinko milloinkaan ei enää päällemme paista, niin tuokoon uutisen maailmaan tää pieni paperinkaista.
Niin katkesi vaellus maallinen parin ylpeän uskalikon. Yön laskussa yli laineitten he tekivät haaksirikon.