SALOMO SULAMITILLE.
Reading edition
Ma harmaannuin jo sodan, rauhan töissä ja olen kohta kypsä kuolemaan, ja väsyin jo, ah turhaan tähtiöissä tään elon tarkoitusta tutkimaan.
Ei onni ole kruunun-helmilöissä, ei kullassa ja kunniassa maan, ei runon sävelien helkynnöissä — se kaikk' on turhuuksien turhuus vaan.
Nyt vasta onnen ihanimman näin, oi Sulamit, sa sisko, ystäväin, sun sisäisessä kauneudessasi,
mi katseilt' ihmisien kätköss' on, ja itselleenkin aavistamaton, kuin merten päärly lapsen-sielussasi.