LAINEET.
Reading edition
Ei kukaan kysy, kukaan muista meitä, me oomme kuohu valtamerten vaan, me oomme kulkuun lakkaamattomaan ah, iäks tuomituita, hävinneitä.
On määrä loitos autioita teitä — Me emme sinne saavu milloinkaan. Me katoamme hautaan harmajaan ja rukoilemme: unho, lapses peitä!
Mut toiset tulee meidän jälkehen. Ja katso: päästä vuotten tuhanten ne kerran saapuu toivojemme rantaan.
Ne kerran saapuu jälkeen unhon, yön ja toivottoman taistelun ja työn, ja viime laine kuolee kultasantaan.